”Aivan upea juttu!”
”Tosi hyvä juttu!”
” Hyvä huomio, tuolta kannalta en ollut asiaa ajatellutkaan.”
”Olipa hyvä, että huomasit sen tässä vaiheessa.”
”No mutta, tuohan selittää kaiken.”

”Mitäs, jos katsottaisiin tätä siitä näkökulmasta, että…”
”Olinpas tollo, kun en heti tajunnut. Hyvä kun valotit lisää.”

”Kannattaisiko meidän palata takaisin tarkastelemaan asiaa tästä näkökulmasta.”
”Ollaanko tästä samaa mieltä vai jäikö meiltä vielä jotakin huomioimatta?”

Tunnistatko fiiliksen, joka nousee, kun pääset hyvien yhteiskumppaniesi kanssa kehittelemään ideoita? Näen sieluni silmissä ylöspäin kokoavan pyörteen ja suurenevan kehän, kun ideointi lähtee kunnolla käyntiin. Ideoiden ja ajatusten kokoaminen yhdessä saa aikaan sähköistymistä aivoissa. Innostus tarttuu. Huomaan, että lämpötila nousee.

Olin aikoinaan kuuntelemassa Ruotsin jääkiekkomaajoukkueen, Tre Kronorin, psykologia (harmikseni en muista enää nimeä), joka totesi, että luovuuden lämpötila on +38. Innostuksen, yhdessä ideoimisen lämpöön liittyy positiivisia tunteita ja myös fyysisiä positiivisia tuntemuksia. On helpompi hengittää. Kroppa pysyy rentona, jos ei itselle ominaista ”käsillä selittämistä” lasketa mukaan. Koemme yhdessä jotakin merkityksellistä: tämä on meidän juttu, jota me kehitämme yhdessä. Luottamuksellinen ja avoin ilmapiiri mahdollistaa myös ideoiden kriittisen arvioinnin ilman, että sitä koetaan henkilökohtaisena hyökkäyksenä vaan ideaa eteenpäin vievänä asiana.

Sanontaa ”Tunteet kuumenivat hiukan liikaa” käytetään usein silloin, kun puhutaan negatiivisista tunteista. Fiilistele miltä se tuntuu. Keho jäykistyy. Negatiivinen stressihormooni nousee. Ajatukset ja luovuus lukkiutuvat. Oma kyky kuunnella eriäviä mielipiteitä laskee. Ei uskalleta tuoda esiin asian kannalta tärkeitä seikkoja.

Elämässä pystymme tuskin toimimaan vain niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa se yhteistyön sävel löytyy helpommin. Samanlaiset perusarvot auttavat usein löytämään yhteisiä ratkaisuja. Omien arvojen ja asenteiden tarkastelu on silloin tällöin paikallaan. Olenko jostakin asiasta vankasti tätä mieltä johtuen tiedon puutteesta? Kannattaisiko tarkastella omia tunteita, silloin kun ne nostavat negatiivisella tavalla lämpötilaa? Pitäisikö kysymällä lisää pyrkiä ymmärtämään paremmin, miksi toinen näkee asiat niin eri tavalla? Toiminko itse omalla käytökselläni provosoivasti? Auttaisiko, jos asettautuisin itse toisenlaisiin asemiin? Olenko muodostanut toisesta ihmisestä ennakkokäsityksen, jonka mukaisesti olen alitajuisesti jo etukäteen päättänyt mitä mieltä hän mahdollisesti on asiasta? Millainen vaikutus minun omilla tunteillani on omaan reagointiin?

Nautitaan niistä hyvistä yhteistyökumppaneista, joiden kanssa työskentely on palkitsevaa. Pyritään miettimään ja muuttamaan omaa käyttäytymistä niiden yhteistyökumppaneiden kanssa, joiden kanssa työskentely on haastavampaa, mutta välttämätöntä. Jos mahdollista unohdetaan ne yhteistyökumppanit, joiden kanssa tuntuu, että vain hakkaamme päätämme seinään. ”Kaiku vastaa niin kun sinne huudetaan”. Millainen huuto sinusta lähtee, kun seisot vuoren rinteellä? Millaisen vastaanoton se saa muissa ihmisissä?