Elämyskin tuntuu paremmalta, kun sen eteen joutuu ponnistelemaan

with Ei kommentteja

Palasimme eilen unelmalomalta. Kaksi viikkoa Seychellien paratiisisaarilla kului kuin siivillä. Vietimme toki aikaa kuljeskellen valkeilla hiekkarannoilla, rennosti aurinkotuolilla hyvän kirjan parissa ja uiden turkooseissa aalloissa. Hotellissa Beau Vallon-rannalla oli erinomainen aamiainen ja illallinen, joten herkuttelukin oli taattu.

Yhtenä päivänä osallistuimme paikallisen matkanjärjestäjän retkelle ja suuntasimme katamaraaneilla parille muulle saarelle pääsaarelta Mahélta, jonne olimme majoittuneet. Totesimme jälleen kerran, että opastetut retket eivät ole ”meidän juttuja”. Kaikki on valmiiksi pureskeltu. Kuljet jonossa. Aikaa pysähtyä juuri siellä missä itse haluaisit ei ole. Kun on niin sanotusti omaa aikaa, loppuu se juuri kun pääsisit jonkun kiinnostavan äärelle.  Toki tämä on helppoa. Laivaliput ovat valmiina, ravintola lounasta varten varattu jne. Muut reissut teimmekin omin nokkinemme.

Lomilla pyrimme käyttämään mahdollisimman paljon julkisia kulkuneuvoja ja omia jalkojamme

Patikoimalla näkee enemmän yksityiskohtia ja on helppo pysähtyä ihailemaan maisemaa, juuri siinä kohdassa missä silmä lepää. Olimme alun perin suunnitelleet tälläkin lomalla patikoivamme paljon. Saarilla on useita kansallispuistoreittejä. Kyselimme sekä Victorian, Seychellien pääkaupungin, turisti-infosta että omasta hotellistamme hiukan tarkempaa karttaa turistikirjoissakin mainittuun Mornen kansallispuistoon. Molemmissa paikoissa meitä kehotettiin varaamaan opas ja oikeastaan varoiteltiin menemästä yksin.

Päätimme kuitenkin lähteä kahdestaan. Olimme jo aikaisempina päivinä bonganneet kävelyreissuillamme bussin päätepysäkin, jonka läheltä yksi reitti kansallispuistoon lähtee. Mukana paljon vettä ja epämääräinen kartta. Päätepysäkiltä jatkoimme jalan ainoaa tietä. Olisimme missanneet polun alkupään, jolleivät paikalliset vesijohtoa rakentavat työmiehet olisi vinkanneet meitä kääntymään oikealle reitille.

Paikoin polku oli melkoista kivikkoa, paikoin kaltevaa sileää kalliota, joka sateella olisi varmasti ollut liukas. Joissakin hankalimmissa kohdin siippani tarjosi apua. Muistui mieleen erän vaellusreissu Sveitsissä, jossa tulin osan matkaa takaperin kontaten alas vuorenrinnettä. Tämä tuntui siihen verrattuna helpolta. Helteen porottaessa niskaan oli ihanaa päästä välillä viidakon suojiin.

Perillä odotti palkinto. Jo ylhäältä rinteeltä näkyi kaunis valkohiekkainen Ansa Majorin poukama. Oli ihanaa hypätä turkoosiin mereen. Seychelleillä sataa paljon. Vuorilta virtaava vesi oli muodostanut poukaman toiselle laidalle kirkkaan laguunin, jossa sai sopivasti huuhdeltua suolaisen meriveden iholta. Paluumatkalla oli (itsensä) voittajan olo.

Paikallisbusseilla kiharaisia, kapeita teitä

Bussit olivat varsinkin ruuhka-aikoina tupaten täynnä. On kuitenkin oma viehätyksensä matkustaa julkisilla busseilla. Miltä laiturilta bussi päämäärään lähtee? Millaisia muita matkustajia bussissa on? Mihin he ovat menossa? Olimme usein busseissa ainoat turistit.

Yhdellä reissulla onnistuimme hyppäämään väärään bussiin. Victorian bussiterminaalissa oli melkoinen aamuruuhkahärdelli. Takanamme istuvat paikalliset huomasivat meidän turistien olevan hiukan hermoja, kun bussi suuntasi kohti etelää, vaikka olimme menossa koilliseen. He rauhoittelivat meitä, että pääsemme tällä kulkuneuvolla kyllä kohteeseemme. Matka kesti tunnin sijasta kaksi tuntia. Toisaalta näimme lähes koko saaren itärannikon.

Usein matkoilla kuten elämässä muutenkin jokin odottamaton este saattaakin olla se parhaan elämyksen tuottava kokemus. Ehkä lopputulos tai paikka, johon pääset, on paljon parempi tai kauniimpi kuin se, mihin alun perin pyrit. Kannattaa kuitenkin asettaa itselleen haasteita ja tavoitteita. Haasteellisen tavoitteen saavuttaminen tuntuu paljon makeammalta, kun sen eteen joutuu ponnistelemaan.

Ei ole kuitenkaan häpeä, jos joutuu muuttamaan omia tavoitteitaan ja suunnitelmiaan. Kun liian iso kivi nousee eteen, on hyvä pohtia yritänkö kiivetä väkisin sen yli vai olisiko järkevää keksiä uusia keinoja ja kiertää kivi. Jos meidän kansallispuistoreisullamme olisi alkanut sataa, olisimme kääntyneet takaisin. Parempi jatkaa lomaa kahdella terveellä koivella kuin kainalosauvoilla.

Jaa tämä sivu:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInPin on PinterestEmail this to someonePrint this page